Väinämöine

Väinämöine on Kalevalan piähahmoloi, da suomelazen da karjalazen kanzanrunohuon da mifolougien tärgevimii hahmoloi. Väinämöine on runonlaulai da suuri tiedäi, kuduas on vie jumalallizii piirdehii. Hänes käytetäh Kalevalas puaksuh runuo

Akseli Gallen-Kallela: Sammon puolustus (1896). Väinämöine puolustau Sampo-melliččiä Louhelpäi.

Vaka vanha Väinämöine,

tietäjä iänikuinen.

Väinämöine on monen tarinan hahmonnu, puaksuh piäozanottai. Merkittävii kerdomuksii (tarinoi) ollah:

Väinämözen laulu da soitto

R. W. Ekman: Väinämöisen soitto (1866)

Kalevalan Väinämöine

Kalevalas Väinämöine on Ilmattaren, ilman immen da meren poigu. Hän viettäy meres kellujan muaman kohtus kolmekymmen vuottu da algau jo syndyjes avvuttua maailman luomizes. Kalevalan tarinois Väinämöine oppiu ottua mučoikse Ainon, Joukahaizen sizären, ga Aino tappau oman ičen upottuu.

Suhteh toizih miifoih

Orfeus soittau liirua eläimien keskes.

Väinämözes on huomattavua samankaldaižuttu kreikkalazen mifolougien suuren runoilijan da soittajan Orfeinke.