Väinämöine on Kalevalan piähahmoloi, da suomelazen da karjalazen kanzanrunohuon da mifolougien tärgevimii hahmoloi. Väinämöine on runonlaulai da suuri tiedäi, kuduas on vie jumalallizii piirdehii. Hänes käytetäh Kalevalas puaksuh runuo

Akseli Gallen-Kallela: Sammon puolustus (1896). Väinämöine puolustau Sampo-melliččiä Louhelpäi.
Vaka vanha Väinämöine,
tietäjä iänikuinen.

Väinämöine on monen tarinan hahmonnu, puaksuh piäozanottai. Merkittävii kerdomuksii (tarinoi) ollah:

Väinämözen da muailman roindu

kohenda

Väinämöine da Sampo

kohenda

Väinämözen laulu da soitto

kohenda
 
R. W. Ekman: Väinämöisen soitto (1866)

Venehenveisto

kohenda

Väinämözen huavu

kohenda

Kalevalan Väinämöine

kohenda

Kalevalas Väinämöine on Ilmattaren, ilman immen da meren poigu. Hän viettäy meres kellujan muaman kohtus kolmekymmen vuottu da algau jo syndyjes avvuttua maailman luomizes. Kalevalan tarinois Väinämöine oppiu ottua mučoikse Ainon, Joukahaizen sizären, ga Aino tappau oman ičen upottuu.

Suhteh toizih miifoih

kohenda
 
Orfeus soittau liirua eläimien keskes.

Väinämözes on huomattavua samankaldaižuttu kreikkalazen mifolougien suuren runoilijan da soittajan Orfeinke.

Kačo vie

kohenda

Lähtehet

kohenda