Vaskičču

Vaskičču (ven. веретеница, lat. Anguis tragilis) on sorkatoi šižiliuhku, nägemäl ku pieni mado rouno. Yhtelläh mavos sen eroitat, sil on liikkujat silmyluomet, ulgonazet kuulohovut da ylen pitky händy. Madoloil händy on äijiä lyhembi ruhuo, vaskiččuloilhäi se on yhtenjytyi pitky ruhonke.

Vaskičču

Ulgonägö

Vaskičun ruho on kai silielois suomuksis. Hambahat ollah konusan muodohizet, terävät da tuaksepäi vinot. Vaskičul on aiga levei kieli. Sen ruhon piduhus voi olla 50 da 60 sentii, yhtelläh puaksumbah se on kahteh kerdah pienembi. Nuoril vaskiččuloil selgy on harmai, hobjaine, bokat da maha ollah mustanmuzavanruskiet libo mustat harmuan läpetyksenke. Kazvahuu selgy mustenou da rodieu muzavanruskiekse, vaskizekse libo maksankarvazekse.

Leviendy

Karjalas vaskiččuu on vaiku Keski-Karjalassah, Belomorskassah. Sidä enimälleh on vaiku suvipiirilöis. Vaskičču suvaiččou kuivii kohtii da eläy pedäjikkölöin reunoil da aholoil, lehti- da segamečis jogiloin da järvilöin randamil, tuhjožikkolois, kuattulois mečis. Vaskičču peittyy kivilöin uale, viččoin tukkuloih, kuivanuzih lehtilöih, hapannuzih kandoloih, juurikkoloih, kuadunuzien puuloin uale. Puaksuh peitokohtakse valliččou jyrzijöin da muamygrien pezii, toiči iče luadiu pezän meččylevitekseh libo pehmieh muah.

Taba

Vaskičču on ylen hil’l’u da suojatoi, sendäh se puaksuh puuttuu pedoelättilöile käzih. Vai pitky da katkieju händy avvuttau sille pajeta. Vaskičul se ei ole moine, kui toizil šižiliuhkuloi, se ei kazva uvvessah.

Vaskičču hos i on ihan suojatoi, ga Karjalas sil on paha sluavu. Sidä pietäh pahimannu madolois da myrkymavonnu, ainos tapetah. Ga se ei ole myrkymado da se ei rubie nikonzu n’okkuamah ristikanzua, kudai on ottanuh sen käzih.

Vaskičus ei ole nimittumua pahua, vastukarai on hyödyy. Se syöy äijii meččäh niškoi pahoi böbökkii.

Vaskičču terväh harjavuu ristikanzah, se voi eliä terrariumois yhtes mustumadoloin da löpšölöinke.