Parkinsonan taudi

Parkinsonan taudi (lat. parkinsonismus idiopathicus) – on hil’l’akkazin syvenii parandamatoi nevrolougine taudi, kuduah läživyy enimyölleh ijäkkähät rahvas. Parkinsonan taudi kuuluu ekstrapiramiidualisistieman degeneratievizih voimattomuksih. Neironat, kuduat luajitah doufaminu-neiromediatorua, muretah da hävitäh enimyölleh mustusubstancies da toizis n'ervoin piäsistieman ozisgi, mil nostatetah taudii. Doufaminan täydymätöi luajindu suattau bazualigangliet aktivoiččijakse vaikutuksekse aivokuoreh. Tavvin perussimptoumat ollah:

lihaskovus

liikkehen hil'l'us da kävelyn vaigevukset

vabižendu

häilyi tila

Nygöine liečehtiedo ei malta parandua Parkinsonan taudii, ga lieččimizen konservatievizet da leikkavustavat autetah voimattomile parandua elaijan luaduu da hillendiä tavvin progressua. Parkinsonizmu-termin on yhtehine ellendys erilazile taudiloile da olotiloile, kudualoil on samat jälgimäzekse mainitut perussimptoumat. Yhtelläh parkinsonizmas merkičyksellizin muodo on Parkinsonan taudi, kudai on alguperäine, iččenäine, geneetiekkuhäirivölöil da toizil taudiloil ei ole nostatettu. Taudi sai oman nimen fransielazen nevrologin Žak Šarkon täh. Hän kehoitti nimittiä sidä anglielazen douhtorin da Kirjutus vabižijah hullavoh näh kirjuttajan Džeims Parkinsonan kunnivokse, kenen ruado ezmäzikse ei olluh arvostettu kunnolleh.

Tavvin algu da leviemine

Parkinsonan taudi on Al’cgeimeran tavvin jälgeh toine puaksuin neirodegeneratievine voimattomus. Taudii löydyy kaikkiel. Tavan mugah enzimäzet simptoumat ilmestytäh 55-60 – vuodehizila. Miehet läževytäh taudih vähästy puaksumba, migu naizet.