Paimoin torvi

Paimoin torvi on paimoin soitin, kudamal häi soitti karjua paimendajes. Tänäpäi paimenih käyndy on unohtuksis, sendäh ei joga toine musta da tiijä, kui luadie paimoin torvi.

Ulgonägö

Paimoin torvi on puoldu syldy, tuohes da kahtes puupalazes luajittu. Net palazet oli sivottu yhteh tuohen vuoh. Suučuras torvi oli kaijembi, pera vällin. Midä pitkembi oli paimoin torvi, sidä helevembän iänen se andoi. Paimoin torven luadijes käytettih huabua, leppiä, pihl'ajua, pedäjiä. Tuohtu kiškottih oraskuul-heinykuul, konzu se parembi lähtöy puus. Tuohi pidi olla pehmei da ei hoikku. Luajittih tuohitorvetgi, vaiku yhtes tuohes.

Luajindu

Paimoin sarvi luajittih puus libo žiivatan sarves: lehmän, häkin libo kozan. Sarvet ezmäi keitettih da sit puhtastettih. Luajittih soittimeh loukot iäneh niškoi. Joga paimoi azui ičelleh soittimen da soitti sil vaiku iče. Ozuttua da kädeh andua soitindu nikelle ei suannuh – karjale voi roita pahua. Sendäh soittimii piettih kudžoinmättähäs libo tahnuos höštötukun ual. Nikonzu paimoi ei luadinuh soittimii myödäväkse. A niilöi soittimii, kudamat oldih vahnat, pädemättömät, nikonzu ei lykätty, net pidi poltua. paimoin soittimet ei oldu kestäjät, niidy toiči luajittih vuvvekse.