Korbivaroi (lat. Corvus corax L., ven. ворон) kuuluu varoloin pereheh. Eläy tundran alovehis mägimeččissäh. Karjalas korbivaroidu on kaikkiel. Se on talvilindu.

Korbivaroi


Corvus corax principalis

Leviendy

kohenda

Hos korbivaroidu on kaikkiel Karjalas, yhtelläh sanuo, ku sen lugu on ylen suuri Karjalas ei sua. Ezimerkikse, Kivačun rauhoitetul alovehel, kus korbivaroih niškoi ollah parahat eländyolot, 36 neliökilometril muadu pezoittuu kaikkiedah viizi puarua tädä linduu. Karjalas korbivaroidu on Vienanmeren rannikol da suariloil, mečis, järvilöin da jogiloin rannoil, kuattulois mečis, peldoloil, talvel – linnoisgi.

Ulgonägö

kohenda

Korbivaroin väri on mustu. Varoloin perehen lindulois se on suurin, se painau 1,5 kilossah. Sil on suuri, korgei da terävy n’okku.

Pezoitundu

kohenda

Tuhukuul korbivaroil algavuu pezoitundu. Tämän kuun puolivälis linnul on kiimuaigu. On tietty, ku korbivaroi luadiu puaran vaiku kerran. Puaran pezoitundualovehet ollah samat, yhty samua peziä net käytetäh monien vuozien aigah. Korbivaroi luadiu pezän kallivoloin ragoloih libo puuh.

Havvondu

kohenda

Karjalas korbivaroi enne toizii linduloi rubieu haudomah poigazii, vie kevätkuun toizel puoliškol-sulakuun allus. Se haudou 3-7 jäiččiä, enimyölleh 4-6. Sygyzyssäh poigoveh ei levie.

Syöndy

kohenda

Korbivaroi ei ole čirču lindy, se syöy kazvi- da elättisyömisty. Äijy korbivaroidu suau nähtä kuadopaikoil, zvierisouhozoin lähäl. Syvväh net jyrzijöi, linduloin jäiččii da poigazii, šižiliuhkuloi, kaloi, böbökkii. Kazvisyömizis syvväh vil’l’oin siemenii da marjoi.

Literatuuru

kohenda

В.Б. Зимин, Э.В. Ивантер. Птицы. Петрозаводск, 2002