Ivan Savin
Ivan Stepanovič Savin on karjalaine kirjuttai da runoilii.
| Ivan Savin | |
|---|---|
| Ammatti: | kirjuttai, runoilii |
| Rodivui: | 1940 |
| Roindukohtu: | |
| kanzalližus: | |
Biogruafies kohenda
Ivan Savin on roinnuhes vuvvennu 1940 Siämärven kyläs. Hänen lapsestusaigu meni Anuksen Nurmoilas. Armies häi oli pohjazen merilaivastos. Savin opastui Piiterin meččyakadiemies, loppi Siktivkaran tsellulouzu- da bumuaguluajindutehnikuman, ruadoi Läskeläs, avvutti nostua Taškentua muanjärähtyksen jälles. Jälgimäzet 20 vuottu Savin oli toimes Petroskoin sähkölämbökeskukses.
Kirjalline tuotando kohenda
Livvinkielisty runuo Ivan Savin rubei kirjuttamah algajen vuvves 1989. Hänen runoloi on painettu ”Oma mua” da ”Olonia” -lehtis, ”Carelia” da ”Mokša” -žurnualois, kerävökniigois ”Volni trav”, Petrozavodsk, 1998, (ven’akse runot kiändi Armas Mišin) da ”Omil pordahil”, Petroskoi, 1999, sego antolougies ”Karjalan pagin”, Petroskoi, ”Periodika”, 2003.
Monii vuozii Iivan-poigu pajatti da tansii ”Oma pajo”-horas, ruadoi yhteiskunnallistu ruaduo Karjalan rahvahan liitos.
Kyläs kazvanuh da monis kohtis ruadanuh Suavan Iivan hyvin tiedäy karjalazen rahvahan elaijan, sydämeči kuulou da suvaiččou Karjalan luonduo.
Muamankieli, oman rahvahan vahingot da ihalmot, luondoymbäristö ollah hänen runoloin piäteemannu. Se nägyy jo runoloin nimis: ”Karjalan kieli”, ”Minun Karjal”, ”Oma Mua”, ”Syvysehty”, ”Luonnon helmas”...
Vuvvennu 2005 piäzi ilmah Ivan Savinan runokniigu ”Roindurandu”. Lugii löydäy täs kniigas kaunistu, mieleviä, nerokastu, sydämen lämmittäjiä runuo da rivii. Nuorile tämä runokniigu roih ku rikas aittu, kuduas löydyy tarkua sanua, puhtastu karjalankielisty sanankiändöluaduu, viizahuttu.