Feofanan sanakirju
Feofanan sanakirju on enzimäine karjalan kielen sanakirju. Se on XVII vuozisuan aigaine pikkaraine karjal-ven’a sanakirju. Sen luadijannu oli Afonan arhimadrittu Feofan. Tämän tovestettih tutkijat Irma Mullonen da Oleg Pančenko.
Sanakirjan löydö
kohendaSanakirju löyttih Solovetskoin manasterin kirjaston kirikkökirjas. Se kirju on ruokos Kazanis, ku XIX vuozisuan keskipuolel manasterin kirjasto oli vietty sinne. Sanakirjan kirjutekset on luajittu kirikkökirjan reunoile da rivilöin välih. Net löydi 1880-luvul professoru Ivan Porfirjev. Jällespäi niidy opittih arvata da sellittiä suomelaine tutkii J. Mikkola (vuvvennu 1901) da ven'alaine N. Meščerskii (vuvvennu 1960). Ga hyö ei maltettu kaikkie lugie da ei ni tiijustettu, kenen luajittu da konzu se luajittu on.
Kirjuteksien tutkindah uvvessah ottavuttih tutkijat: Karjalan Tiedokeskuksen Kielen, literatuuran da istourien instituutan tutkii, filolougien douhtoru Irma Mullonen da Piiteris Puškinan talois ruadai Oleg Pančenko. Oleg Pančenkol on hyvä käil kirjutettuloin kirjoin spetsialistu. Hänele puututtih nämä kirjutekset da häi kiändyi Irma Mullozen puoleh, kyzyi sellittämäh kieldy. Pančenko löydi kirjas arhimandrit Feofanan nimen da vihjai, ku hänen kirjutustaba on sama kui karjal-ven’a sanakirjan kirjuttajalgi. Tutkimusen tuloksis suau luagie Irma Mullozen da Oleg Pančenkon kirjas “Enzimäine karjal-ven’a sanakirju da sen luadii Afonan arhimadriittu Feofan”. Kirju piästettih ilmah vuvvennu 2014.
Feofan
kohendaKanzua myöte Feofan oli moloross, čerkesskoin kazakoin roduu. Hengellizen opastuksen sai liennego Ukrainas, liennego Moldavies. Moldaviesgi vihjatah algoi oman kirikköruavon. Sit hänes tuli Afonan arhimandriittu. Moskovah häi tuli heinykuul 1663 da rubei elämäh Nikol’skois manasteris. Kirikködielolois silloi oli paha aigu. Feofan viäritettih sit, ku Ven’al häi tiijustelou vierahien mualoin hyväkse, Ven’an muan pahakse. Mies työttih ezmäi Kirillovan manasterih, kuspäi häi kahten vuvven mendyy pagei. Dorogas händy tavattih da työttih Solovetskoloile suariloile. Ga mies ei olluh tottelijannu. Suariloilgi, kus häi eli 1666-1668 vuozinnu, ainos duumaičči pagenendua. Häi ellendi vikse: konzu piäzöy meres poikki rannale, hänel tulou paista sigäläzien rahvahienke, kudamat ollah karjalazet. Sendäh manasteris Feofan opastui karjalan kieleh da luadi vie kirjutekset kirjah. Pajeta puutui, ga veneh pagenijoinke yhtes uppoi mereh.
Hyvä kieliniekku
kohendaSanakirjas on 80 sanua. Se on pieni paginsanakirju rouno, ku sit on sanoi da erillizii frazoi da net on juattu teemoin mugah. On sobua, elättilöi, astieloi, elättilöi, linduloi, karjalan kielen opastukseh, tyrmäh dai pagenendah kuulujua sanua.
Feofan oli hyvä kieliniekku, opastui latinan da grečeskoin kieleh, hyvin maltoi turetskoin, moldavien da pol’šan kielii. Sendäh opastuo vie yhteh kieleh da ruveta kirjuttamah sil hänel ei olluh vaigei.
”Häi tarkah eroitti kai karjalan kielen iänet, hänel jogahizeh oli oma kirjutus, oma kirjain (häi kirjutti kirillitsan pohjal). Häi oigieh kirjutti kai, yhtes kohtas vaiku hairahtui. Pete vedi, segoi verbin muodolois, “opaštat” häi kiändi kui “uču”. Meile puutui sellittiä kai sanat, sendäh ku saimmo käzikirjutuksen parembah kundoh. Avvutettih tämän päivän tehnolougiet”, sanoi Irma Mullonen.
Kirjan luadijat arvattih, ku Feofanan kirjutekset on luajittu vienankarjalan siirdymä- da suvimurdehien pohjal, niidy paistah Užmanas, Puan’arves, Tunguol. Endizis tutkimuksishäi vihjattih, ku sanakirjas on sanua eri murdehis.
Kuda-midä Feofanan sanakirjas
kohenda- terveh
- jumala apuh
- avuttau iellä
- anna šyyvä
- viritä tuli
- pyyhi perti
- kirjuta
- nošša
- šule