Aleksandr Vasil’jevič Suvorov

Aleksandr Vasil’jevič Suvorov ((13.) 24. kylmykuudu 1730 – (6.) 18. oraskuudu 1800) – kuulužu ven’alaine polkienpiälikkö, vojennoi teourietiekku, Ven’an kanzalline urhomies. Ven’an muan- da merienvoimien generualissimus, Avstrien da Sardien voimien generualu-fel’dmuaršualu, oman aijan kai Ven’an da monien ulgopuolien mualoin miehien kunnivomerkilöin suaju.

Aleksandr Vasil’jevič Suvorov
Ammatti:	saldattu, ofitsieru, sotapäällikkö, sotilas, sotateoreetikko
Rodivui:	13 (24) kylmykuudu 1730
Roindukohtu:	Moskovu, Ven’an valdukundu[d]
kanzalližus:	Ven’an valdukundu[d]
Kuoli:	6 (18) oraskuudu 1800 (69 года) или 18. oraskuudu 1800(1800-05-18) (69 года)
Kuolendukohtu:	Piiteri, Ven’an valdukundu[d]
Tuatto:	Vasily Suvorov[d]
Muamo:	Yevdokiya Manukova[d]
Ukko / akku:	Varvara Ivanovna Prozorovskaya[d]
Lapset:	Natalya Suvorova[d] и Arkadi Suvorov[d]
Nimikirjutus:

Suvorov oli roinnuhes generualu-anšefu Vasilii Ivanovič Suvorovan perehes (tarkua roindupäivän vuottu nikel ei ole tiettävy). Aleksandr Suvorovan tuatto oli kovasydämelline peitolline kansel’uarien ruadai.

Lippuzes Suvorov kirjutti omas roindas vuonnu 1730, ga omaeloskerras kirjutti, gu häi meni armieh vuonnu 1742, konzu hänele täytyi 15 vuottu. Ei ole tiettävy hänen roindupaikkugi, ga enimistö tutkijois ajattelou, gu Suvorov oli roinnuh Moskvas.

Aleksandran tuatto, Vasilii Ivanovič Suvorov oli Pedrun I ristinpoigu da enzimäzen ven’alazen vojennoin sanakniigan luadii. Sugulegendan mugah Suvorovat on vahnu ruoččilaine aristokruattilline sugunimi. Iče Aleksandr Suvorov kirjutti omaeloskerras, gu hänen tuattolointuatto tuli Ven’ah vuonnu 1622.

Suvorovan muamo oli Avdot’ja (Jevdokija) Feodosjevna Suvorova, neijistysaigah Manukova. Hänes on säilytetty ylen vähän tieduo.

Suvorovan perehen dovariššu da Aleksandran Puškinan died’oin tuatto generualu Abram Gannibal vaikutti Suvorovan ozah. Häi oli nähnyh, gu kižates tinasaldattoinke Aleksandr ylen hyvin ellendäy voijennoloi tegoloi, da nevvoi hänen tuatale andua poijan armieh.

Vuonnu 1754 Suvorov sai poručikan virguarvo da oli pannuh Ingerin jalguvägipolkah. 1756 – 1758 vuozien aigah häi sluuži Vojennoikunnas. Enzikerdua häi otti ozua toras Seiččemenvuodehizes voinas (1756-1763).

Vuonnu 1758 Aleksandr rubei sluužimah armies da oli miärätty Memel’an komendantannu. Pol’šan voinan jälles (1769-1772) Suvorov lähti Suomeh Ruočin rajan kaččelemah da lujendamah. Häi lujendi ei vaigu Vil’manstrand linnan Lappeenrannas, ga vie kai rajan lujitandupaikat.

Jo vuonnu 1773 sulakuus häi otti ozua ven’alais-turkilazes voinas (1768-1774) da piäzi fel’dmuaršalu P.A. Rum’antsevan enzimäzeh armieh. Toizen ven’alais-turkilazen voinan aigah jo generualannu Suvorov sai voittua Kinburnas (1787) da Očakovan lähel (1788), kus häi pergoi kai turkilastu armiedu. Bessarabian kampanian aigah häi otti Izmail - lujeviman turkilazen linnan (1790, oraskuu). Vuonnu 1794 händy työnnettih pol’šalazien vägivastustuksen alevuttamah. Kost’uškua voiton suamizen da Prahan eläjien hävittämizen jälles 24. ligakuudu (3.kylmykuudu) Suvorov otti Varšavan andavumizen.

Aleksandr Suvorov oli Ekaterinan II armahin polkienpiälikkö. Impeeratorittaren kuolendan da Pavlan I piäzemizen valduistuimele jälles Suvorov oli heitetty sluužbas, ga vuonnu 1799 händy työnnettih Itualieh, kus häi sai äijiä voittua da viijen kuun aigah ajoi vihaniekkua iäre Pohjazes Itualies.

Suvorov rubei tungietamah Al’pin vuorois poikki Rimski-Korsakovale avuttamah, kudai oli olluh Ts’urihan lähäl da piettellyh Massenan ahtistuksen, ga tuli liijan myöhä. Hänele pidi perävyö iäre. Terväh Suvorov Ven’an armien kel kiändih omah muah. Polkienpiälikkö kuoli vuonnu 1800, 18. oraskuudu. Häi oli havattu Aleksandro-Nevskoin lavran alahazes Blahoveščenskois kirikös.

Ulgomualazet äijän kirjutettih ven’alazen polkienpiälikön omaluadužuksih näh: «Suvorov murginoiččou huondeksel, illastau päiväl, maguau illal, oza yödy pajattau, a päivännouzul kävelöy vähiä vajai alastomannu libo vierettelih heinäs, da ajattelou, gu nämä tevot parandetah hänen tervehytty – sanou gertsougu Rišel’je. A. Šišov kirjutti: «Häi ei menettänyh ni yhty torua, enimistö niilöis oli voitettu, hos vihaniekkua oli enämbi (yli 60 torua). Suvorov äijiä tiezi voinan dielos da monis toizis tiedolois. Häi jätti suurdu vojennoi-teouriellistu da praktiekallistu perindyö, keksi uuziloi vojennoin dielon yhtehvedoloi da aksiomoi.